Loppuihan se loma viimein, totesivat lapsetkin eilen saapuessaan kotiin reissusta. Itsekin olin jollain tapaa odottanut arjen (ja rutiinien, hah!) paluuta, ainakin idealisoiduissa muistikuvissani.
Paluu normihullunmyllyyn tuntui taas nähdyltä viimeistään lasten nukkumaanmenovaiheessa. Iltarutiinit olivat hakusassa kaikilla, hommat kankeili ja muisti pätki mitä seuraavaksi pitikään tehdä. Rauhoittumisessa sänkyyn meni noin kolme varttia (eikä sekään vielä kovin rauhallista tulosta tuottanut), ja jutusteltavaa olisi riittänyt jokaisen nytnukutaan-kehotuksen päälle. Iltapalan aloittamisesta klo 19.30 siihen kun viimeinenkin mussukka nukahti meni kaiken kaikkiaan 3,5h. IIIK! Vahvaa regressiota viiden vuoden takaiseen hässäköintiin, jolloin nukkumaanmenohommissa meni helposti neljä tuntia ja yöllä herättiin vähintään kolmeen kertaan.
Somessa on näkynyt viime vuosikymmenen yhteenvetoja ja tavoitteita tulevalle 2020-luvulle viimeisen viikon ajan. Itse koitan unohtaa kaiken raskaan ja ryppyjä synnyttäneet asiat (ks kuvituskuva alla!) kuluneilta vuosilta, ja suhtautua toiveikkaammin tulevaan -riittäisikö tämä uudenvuosikymmenen lupaukseksi? Uskon kuitenkin, että asioiden visualisoinnilla, nimeämisellä ja kirjoittamisella niiden saavuttaminen on ison askeleen lähempänä toteutumista. Alan hiljalleen uskoa (=pistää toivonrippeeni?) myös manifestointiin..
2020-vuodelle (en siis vuosikymmenelle, vaan ihan tuleville 12 kuukaudelle) nimeän seuraavia tavoitteita:
✓ Lasten iltatoimien rauhoittaminen, ja siedettävän rajoissa pitäminen ✓ Omien rajojen pitäminen iltatoimissa (isot halit, eikä loputonta viereen kankeamista, jne.. en jää herkistelemään tunteillani leikkivää, itkua esittävää lasta, en tartu lasten loputtomiin kysymyksiin -istun hiljaa kuin tatti lepotuolissa lasten nukkumahuoneessa >olen läsnä >lapset ovat turvassa) ✓ Lasten saaminen kotiin ajoissa isäviikonlopuilta > aikaa rauhoittaa pienet levottomat ja ahdistuneet mielet ✓ Uuden (vuokra?)kodin löytyminen Sellaisen, josta ei heti tarvisi muuttaa pois uuteen paikkaan, vaan jonne voisi kunnolla asettua, maalata seiniä ja laittaa taulujakin esille. Ehdottomasti paikka, jossa olisi takka! ✓ Gradun viimeistely, valmistuminen ja Suunnan löytyminen omaan elämään (vaikka vaan oikean kulkusuunnan huomaamisen, ei tarvitse tällä polulla vielä edes edetä)
Ihan hyviä, tavallisia tavoitteita, eikö? En lisää listalle muutaman painokilon pudottamista, säännöllisemoää joogaamista, aamusivuja ja kaikkea muuta, mikä kuuluu listalle jo ihan muutenkin. Lisäsin vain isompia tavoitteita, joita olisi kiva nelikymppisenä saavuttaa -vaikkapa valmistua yliopistosta ja hanskata lasten nukkumaanmeno!
Viiden vuoden takaiseen hässäköintiin viitatessani, juolahti mieleeni, miten asioitteni tämänhetkisellä sekavuuden tilalla on suora yhteys aiempaan. Viisi vuotta sitten olin melko lailla yhtä hukassa elämäni kanssa kuin nytkin, vaikka pintapuolisesti asiat näyttivät varsin erilaisilta. Asuimme ydinperheenä juuri remontoidussa, idyllisessä omakotitalossa; olin juuri aloittanut maisteriopinnot yliopistossa; lasten isä oli juuri saanut kasaan toisen maisteritutkintonsa ja oma yritys alkoi rullata. Sisäinen elämän sekamelska oli kuitenkin selvittämättä. Nyt viisi vuotta (ja avioero, kaksi muuttoa ja kesken oleva gradu) myöhemmin olen laittanut kaiken tuon ulkopuolisen selkeyden murskaksi, ja sen sijaan selvittänyt sisäisiä vyyhtejäni viimeisten vuosien ajan. Mutta koska elämän haasteellisuuden määrä jonkin sanonnan mukaan pysyy vakiona, on tilanne kuormittavuudessaan yhtä akuutti. Uskon kuitenkin kaikkiin niihin Instagramin ennustustileihin, jotka povaavat tästä vuosikymmenestä helpompaa, valoisampaa aikaa, jolloin ihmiset voivan vihdoin alkaa elämään omaa potentiaaliaan (=tietävän missä haluaa asua ja mitä tehdä työkseen?!).
Ennustuksen toteuttamiseksi aion keskittyä arkeen, arjen sujuvuuden helpottamiseen ja siihen, että säilytän yhteyden itseeni ja lapsiini -ei väliä miten sekaiselta elämäni ulospäin näyttääkin! Viime vuosikymmenellä kokeiltu malli, jossa yritin saada asiani kuntoon ulkoisiin seikkoihin keskittymällä ei selvästikään meidän perhekonstellaatiossamme toiminut. Sujuva yhteiselomme vaatii syvempää toistemme ymmärrystä ja hetkessä kohtaamista, eikä niinkään muodollista selkeyttä. Tosin tietty määrä rutiineja ja rajoja tuskin kaata tätä uutta arjesta selviytymisen yritystä.
#ruuhkaretriitti #äitiys #vanhemmuus #uupumus #masennus #vanhemmuusburnout #ruuhkavuodet #lapsiperhearki #arki #erityisherkkyys #erityisherkkäperhe #manifestointi #perhekonstellaatio #rajat #rutiinit #kohtaaminen #uusisuunta #omannäköistäelämää #kokonaisvaltaistavanhemmuutta #kokonaisvaltaistaarkea #kokonaisvaltaistaäitiyttä