Onko sinulla huono omatunto elämän hidastamisesta ja arjen rauhoittamisesta? Minulla on aina vähän, mutta nyt huomattavasti vähemmän kuin reilu kaksi kuukautta sitten ennen koronarajoitusten aikaa. Sydämessäni toivotin tervetulleeksi rajoitukset, jotka pitävät meidät kotona, estävät liikkumasta ja suunnittelemassa lopulta tarpeettomia hankinta-matkoja toiselle puolelle pääkaupunkiseutua. Tiesin, että nyt on lupa pysähtyä, eikä tarvitse (pakonomaisesti) suunnitella tulevaa, kun ei osaa kuvitella mitä, miten ja milloin. Olin keveämmällä mielellä siitä, että saa rauhoittua. Ensimmäiset viikot karanteenissa ilman lapsiani meditoin, joogasin, luin ja kirjoitin. Mielessäni leijuin hetkessä, rauhallisena.
Samaa mieltä olen edelleen, vaikka epävakaa tulevaisuus, hämyiset työllisyysnäkymät ja kesänjälkeisen elämän muoto usein ovatkin mielen päällä lasten viihdyttämisen lisäksi. Yritän kuitenkin pysähtyä hetkeen, maata Annan kanssa lattialla (@anna_suomi #lattiallamakoilijat) ja hengittää. Sillä muuta ei nyt tarvitse. Voin valita katsoa elämääni lattialta käsin ja huomata miten erilaiselta ja ihanalta kaikki vaikuttaa uudesta näkökulmasta. Saman valinnan voin tehdä lattialta noustuanikin. Halutessani voin päättää vain hengittää ja katsoa rauhassa miltä elämäni näyttääkään, seurata omaa arkeani osittain sivustakatsojan roolista havainnoiden.
Voin tehdä tämän tänään, huomenna ja vielä koulujen jälleen alettuakin. On paljolti kiinni omasta asenteesta, millaisilla asioilla mielensä täyttää, millaisilla näkökulmilla päivänsä aloittaa. Vaikka korona-arki joskus loppuu, eikä aikaa lattiallamakoiluun ole enää yllin kyllin, koitan itse ainakin muistaa, että meillä on edelleen mahdollista tehdä sama valinta. Meillä on yhä käytössä samat 24 tuntia vuorokaudessa, josta koko perheen hyvinvoinnin kannalta ainakin yksi kolmasosa on hyvä käyttää nukkumiseen. Jäljelle jäävän ajan käyttäminen ja priorisointi on itsestämme ja valinnoistamme kiinni. Ei loppujen lopuksi kuitenkaan siitä, miten yleisesti sallittua loikoilu tuntuu olevan, vaan yksinkertaisesti ainoastaan omasta ASENTEESTAMME. Siitä miten korkealle itse arvotamme omat tarpeemme, oman hyvinvointimme ja sitä kautta koko perheen hyvinvoinnin.
Kuun vaihtumisen kunniaksi tein vappuisen uudenvuodenpäätöksen, ja tarkistin oman asenteeni. Aion priorisoida hyvinvointiani tänään. Ja huomenna teen saman päätöksen uudelleen.