Väsymyksen raja – kun ei huvita, kun ei jaksa vai kun ei kykene?
Kolmannen loppuunpalamisen jälkeen olen oppinut epäilemään väsymystä. Kuuntelen sen hiipimistä tupaani korva tarkkana. Sisäinen vahtikoirani alkaa murisemaan jo ensimmäisestä rasahduksesta. Olen ehkä oppinut liiankin varovaiseksi, liiankin laiskaksi, päästän itseni ehkä liian helpolla työn pälkähästä. Vai päästänkö? Ennen saatoin uupumatta paahtaa pitkää päivää ensin koulussa ja sitten töissä, juosta kymmenen kilometriä päivässä, siivota koko talon ja leipoa vielä päälle sats