Vaikka tuntuu, että asiat eivät etene ja toipuminen on hidasta niin taakse asioita tarkastellen muutosta tapahtuu kuitenkin! Olen saanut kokeiltua uusia juttuja, järjestettyä omaa aikaa, toimitettua paljon juoksevia asioita, meille kaikille ruokaa (ja vähän synttärikakkua) pöytään, puhtaita vaatteita päälle ja siivottuakin.
Aina ei tarvitse tavoitella taivaita, vaan riittää kun voi olla kiitollinen pienistä, onnistuneista asioista ja aivan tavallisista suoriutumisista.
Teen tänäänkin niillä voimilla ja voimavaroilla, joita minulla on. Ja huomaan, että pärjään kyllä ja selviän kyllä.