Thank God it’s Monday!

(…ja että syysloma loppui!)

Olen vielä ensimmäisen blogikirjoitukseni jatko-osan kanssa vaiheessa, mutta arjen paluusta voimautuneena oli pakko hehkuttaa tätä maanantaita ja sen tuomaa rutiinien juhlaa.

Syyslomasta valmiiksi riutuneena odotin arjen paluuta kauhulla, varsinkin kun mieheni on koko viikon matkalla ulkomailla. Eiliset iltapuuhat lasten kanssa eivät menneet aivan nappiin, joten heräsin tähän aamuun jo pahimpaan varautuneena. Kuitenkin heti aamutoimet menivät mainiosti, olihan suuntana tarha ja siellä odottavat kaverit. Kukaan ei menettänyt hermojaan tänä aamuna, ah, miten ihanaa! Minunkaan ei tarvinnut kiirehtiä töihin stressiperhonen sydämessä läpättäen ja rintaa ahdistaen.

Kiitollisena ihanasta aamusta, mutta varautuneena silti tavalliseen hulabalooseen viimeistään kotiin palattuamme hain lapset tarhasta. Ja kumma kyllä, kaikki näytti edelleen sujuvan hyvin. Ei riitaa narunpätkistä, legoista, pehmoleluista, siitä kuka ruokkii kanin, tai kuka sanoi ensin äiti. Ei ollenkaan riitaa! Sen sijaan lapsukaiset ideoivat yhdessä sirkusaiheisen esityksen, jossa pikkuveli toimi “tihertöörinä” ja isosisko kiiltosilmästrapetsimarsujen kesyttäjänä. Oi mikä ihana esitys!

Kohta pitäisi laittaa iltapala ja lapset nukkumaan. Kuinkahan tässä käy. Uskallan toivoa, että hyvin, ainakin vielä tänään. Ja huomiselta toivon, että planeetat ja kuu pitävät saman asennon, jotta huomisen toimet ja yhteiselo sujuisivat yhtä sopuisasti!