• Pia Kokko

Mitä sinä harrastat? (osa 1)


agenda

Joka syksy minulla on sama ongelma. Haluan ahtaa kalenterini täyteen erilaisia kursseja ja harrastuksia. Tämä on tuttua lukioajoilta lähtien; ensin haalin lukiokursseja ja siihen päälle vapaaehtoista harrastamista kansalaisopistossa tai avoimen yliopiston kursseilla.

Ongelmana on jatkuva ja liki tyydyttämätön tiedonjanoni ja halu uuden oppimiseen. Toisaalta takana voi olla myös alemmuuden tunne. Tilanne riistäytyy käsistä elokuun lopulla, kun postista tupsahtavat työväen- ja kansalaisopistojen sekä alueen avointen yliopistojen kurssiluettelot. Lisäksi jumppasalit mainostavat kurssejaan, jooga- ja hyvinvointikeskukset omia retriittejään ja sanomalehdet kaupungin tarjoamia uimataidon tekniikkakursseja. Myös eri urheiluseurat ja -yhdistykset yrittävät houkutella mukaan kursseilleen.

Listasin minua tänä syksynä kiinnostavat kurssit ja aktiviteetit ja hengästyin. Haluaisin hapattaa vihanneksia, opiskella arabiaa, energiapuhdistaa kotiani, tutustua intuitiiviseen maalaamiseen, jatkaa ratsastamista, syventyä sekä astanga- että yin-joogaan, oppia tanssimaan salsaa sekä mennä jollekin käsityökurssille. Lisäksi haluaisin suorittaa reiki-kurssin ja kontemplatiivisen valokuvauksen perusteet. Miestäni puolestaan kiinnostivat suomen kielen kurssi, vihannesten hapatus, avantouinti, puutyöt sekä salsatunnit.

Näiden vapaa-ajanharrastusten lisäksi olemme molemmat kokopäivätyössä, hoidamme isohkoa taloamme ja puutarhaa, sekä tarjoamme melko suosituksi muodostunutta airbnb-majoitusta kotonamme. Enimmäkseen kuitenkin kasvatamme kahta suloista, älykästä, vilkasta ja erityisen herkkää lastamme. Ja nämä lapset haluavat tietenkin sekä viettää runsaasti aikaa vanhempiensa kanssa, mutta myös harrastaa!

Kuusivuotiasta tytärtäni kiinnostaisi jo sovitun ratsastuksen lisäksi telinevoimistelu, taitoluistelu ja jooga. Kolmivuotias poikamme olisi tyytyväinen, jos voisi potkia palloa ja ajaa pyörällä aamusta iltaan. Joukkuepelin sääntöjä hän kuitenkin kaipaa, joten jalkapalloilu yhdessä vanhemman kanssa paikallisen palloseuran nappuloissa tulee tarpeeseen.

Haasteena lasten kasvaessa onkin yhdistää kaikkien harrastukset sopimaan yksiautoisen perheen aikatauluun. Loppujen lopuksi jouduimme karsimaan pois hurjasti kiinnostavia kursseja, lähinnä aikuisten toiveista. Karsittu viikko-ohjelmamme näyttää tältä:

MAANANTAI: loppuiltapäivän jooga (äiti ja tytär) illalla suomen kielen kurssi  ja avantouinti (iskä)

TIISTAI: ratsastus ja talliaikaa (tytär)

KESKIVIIKKO: jalkapallo (poika ja iskä) illalla suomen kielen kurssi  ja avantouinti (iskä)

TORSTAI: salsa (äiti ja iskä)

PERJANTAI: kokkausta kotona lasten kanssa ja laskeutuminen viikonloppuun tai lähtö viikonloppureissulle

Viikonloppuisin koitamme hoitaa kaupassakäynnit (luojan kiitos uusista markettien aukioloajoista!), siivouksen (jos todella tarpeen), puutarhatyöt (emme todellakaan haravoi), ulkoilut ja retket lasten kanssa. Lisäksi koitamme löytää hieman omaa, hiljaista aikaa kummallekin vanhemmalle erikseen. Minulle tämä aika on äärimmäisen tärkeää, muuten hyydyn ja hermostun arjessa.

Lisäksi viikkoaikatauluun olisi tärkeää saada mahdutetuksi ystävien näkeminen. Entä mihin sovitamme vanhempien yhteisen, niin tärkeä parisuhdeajan? Ja mihin mahdutan   oman liikunnan ja edes jonkun niistä kursseista, joita toivoin ottavani?

Kuten kerroin, lasten kasvatuksen ohessa käymme kokopäivätyössä. Päivästä pystyssä selvitäkseni tarvitsen noin 9 tuntia (katkeamatonta) yöunta. Aikaa harrastuksille jää siis hyvin vähän. Juurikin omat tekemiset olisivat myös mielen tasapainon kannalta (perheen vanhemmalle) ensiarvoisen tärkeitä! Tästä muistutti juurikin työterveyden käynnillä lääkärini, joka kysyi minulta otsikon kysymyksen: “Mitä sinä harrastat?”

Onko leppoistamisen onnistumiseksi edes mahdollista harrastaa? Onko ruuhkavuosien aikana mahdollista harrastaa? Onko ruuhkavuosina mahdollista leppoistaa?

Mitä sinä harrastat? Miten sinä leppoistat?

#itsensätoteuttaminen #kunnianhimo #omaaika #tavoitteet

1 view0 comments